Toimittaja ja tietokirjailija Julia Thurén kävi tutustumassa Pyhän hiihtokeskukseen ja sen vastuullisuusohjelmaan. Lue mitä asiasta selvisi.
Julkaistu 10.2.2022
Pyhän kunnianhimoinen tavoite on olla maailman puhtain hiihtokeskus. Se vaatii paitsi rahallista satsausta energiaan ja rakentamiseen, myös hiihtokeskuksen sääntöjen kirjoittamista uudestaan, kirjoittaa tietokirjailija Julia Thurén.
Juna saapuu valkealle lumiselle Kemijärven asemalle. Hetkeä aiemmin olen herännyt kahden hengen makuuvaunusta viisivuotiaan seuralaiseni kanssa. Olemme nousseet reilu 13 tuntia aiemmin pimeästä Helsingistä kyytiin, ja tuntuu taianomaiselta katsella tykkylumen peittämiä puunoksia junan ikkunasta.
Kemijärven asemalla odottaa bussi, joka vie kyytiläiset suoraan noin 40 minuutin matkan päähän Pyhätunturin hiihtokeskukseen. Pientä päivänkajoa alkaa näkyä horisontissa.
On taianomaista mennä nukkumaan Helsingissä ja herätä satojen kilometrien päässä Kemijärven asemalla. Bussi Pyhätunturille lähtee asemalta vähän junan saapumisen jälkeen.
Pyhälle on helppoa, suorastaan nautinnollista saapua ilman autoa. Paikan päällä ihan kaikki hoituu kävellen – tai sukset jalkojen alla. Majoitus, ruokakauppa, kansallispuiston hiihto- ja vaellusreitit, ravintolat ja baarit, ihan kaikki kävelyetäisyydellä toisistaan.
Se ei ole sattumaa.
“Pyhän hiihtokeskusta rakennetaan satojen vuosien perspektiivillä. Jos Pyhä olisi suunniteltu niin, että pitää liikkua aina autolla, siitä syntyisi hirvittävät päästöt”, sanoo Pyhän paikallisjohtaja sekä Rukan ja Pyhän vastuullisuusohjelmasta vastaava Jusu Toivonen.
Periaatteen nimi on ski in, ski out: kaikkialle pitäisi päästä sukset jalassa. Välillä matkaamme 5-vuotiaan seuralaiseni kanssa tuolihissillä lounaalle tunturille – ja tulemme samalla hissillä takaisin, sillä hänen lumilautailutaidot eivät riitä vielä isoon mäkeen.
Jusu Toivonen heräsi ilmastonmuutokseen reilu kymmenen vuotta sitten opiskellessaan hiihtokeskuksen johtamista Kanadassa. Paikallisissa keskuksissa ympäristöasiat oli otettu Suomea paremmin huomioon.
Suomeen palatessaan hän ehdotti Pyhän ja Rukan keskusten omistajille, että tehdään meille ympäristöohjelma. Se otettiin käyttöön yhdessä sisartunturi Rukan kanssa vuonna 2008. Sen jälkeen on vain parannettu.
Tiiviin kävelykylän rakentaminen vaatii sääntöjä: Kun Pyhälle rakennetaan uusia Ski-Inn majoituksia, osa niistä myydään yksityisille omistajille – mutta niissä on vuokrausvelvoite.
“Emme halua rakentaa tänne varakkaiden ihmisten kolmos- ja neloskoteja, joita lämmitetään tyhjillään ja jotka vievät maapinta-alaa. Huoneistojen pitää olla tehokkaassa käytössä”, Toivonen sanoo.
Ammattilaispiireissä periaatteen nimi on kuuma peti. Se tarkoittaa, että huoneistot ovat vuokralla ympäri vuoden. Pyhällä on nimittäin myös kesäisin paljon nähtävää ja koettavaa aina kansallispuiston Isokurun kävelyistä hevosvaelluksiin. Kun katselen tunturin laelta maisemaa, alan haaveilla ruskaretkestä Pyhälle. Paikalla on muutakin tarjottavaa kuin vain laskettelun riemu.
Vastuullisuus alkaa näkyä myös rakentamisessa: Vaikka puurakentaminen on huomattavasti betonia kalliimpaa, uusi hotelli tehdään hirrestä. Samalla rakennukset toimivat hiilinieluina. Ei kyse ole kuitenkaan pelkästä ekologisuudesta: kyllähän lasketettelurinteen viereen nousevat hirsirakennukset ovat valtavasti betonirakenteita kauniimpia ja houkuttelevampia.
Vastuullisuus on kannattavaa liiketoimintaa: hiihtoturistit niin Suomesta kuin ulkomailtakin osaavat nykyään vaatia kohteelta ympäristön huomioon ottamista. Jos keskuksessa ei piitata ympäristöstä, on helppo valita toinen kohde.
Käytöstä poistetulla vanhalla hissintuolilla on pakko käydä ottamassa kuvamuisto – maisemat tunturin huipulta ovat upeat niin talvella kuin kesälläkin.
Moni Pyhän vastuullisuusteko ei näy ulospäin meidänkaltaisille perus hiihtoturisteille. Kuten se, että marraskuussa 2021 Pyhä otti käyttöön Neste MY Uusiutuvan Polttoöljyn, joka on valmistettu sataprosenttisesti jätteistä ja tähteistä. Se on neljänneksen kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö, mutta jälleen kerran: arvovalinnat.
Pyhästä tuli Pohjoismaiden ensimmäinen energian käytön osalta hiilineutraali hiihtokeskus jo vuonna 2011. Pyhälle ostettava sähkö on uusiutuvaa ja sertifioitua.Sen sijaan se, mikä turisteille on näkynyt on kierrättäminen. Viimeiset kymmenen vuotta turistit ovat ihmetelleet, miten banaaninkuoret pitää täällä heittää sekajätteeseen. Kierrättäminen on osa, joka näkyy vieraille – toisin kuin vaikka se, minkälaisella sähköllä hissit toimivat. Onneksi nyt biojäte on viimein saatu Ski-Inn-majoituksiin mukaan, vaikkei se vielä Pyhän alueella olekaan laajemmin käytössä.
Pyhän pitkän ajan tavoitteisiin on kirjattu kunnianhimoisesti: olla maailman puhtain hiihtokeskus. Miltä tavoite nyt näyttää?
“Minun on vaikea nähdä että maailmasta löytyisi hiihtokeskuksia, joissa asiat olisivat meitä hirveästi paremmalla tolalla. Sanoisin, että kansainvälisesti sijoitumme tällä hetkellä ihan sinne kärkeen”, Jusu Toivonen sanoo nyt, kun ympäristöohjelmaa on kehitetty yli kymmenen vuotta.
Toki jo olosuhteet auttavat: Lapissa on maailman puhtainta ilmaa ja vettä. Suomessa taas jo rakennusmääräykset avittavat paljon: talot ikkunoineen eristetään, vesihanat eivät tipu, perusasiat ovat hyvällä tasolla. Kaikkea ei kuitenkaan Suomessakaan saada, kuten vaikka oman energian tuottamista. Esimerkiksi Alpeilla paistaa aurinko koko ajan, joten siellä pystytään hyödyntämään paremmin aurinkosähköä. Kanadassa taas vaikkapa Whistlerissä isojen vuorten vesimäärät liikkuvat, joten sinne on voitu rakentaa omia pieninä vesivoimaloita.
Mutta Pyhällä ei tietenkään olla pahoillaan, jos muuallakin pyritään ottamaan ilmastonmuutos huomioon kaikessa tekemisessä. Pyhä on Protect Our Winters -järjestön yhteistyökumppani, ja siinä kaikki tähtää samaan asiaan: suojella talvet myös tuleville sukupolville.
“Me haluamme olla edelläkävijöitä ja osoittaa muille hiihtokeskuksille, että tavoitteet voi asettaa kunnianhimoiseksi ja saavuttaa ne.”
On kiva, että tunturin huipulle pääsee tuolihissillä katsomaan maisemia, syömään lounasta ja ihailemaan Taidepuistoa – ja samalla hissillä pääsee myös takaisin alas.
Teksti: Julia Thurén
Kuvat: Artikkelin pääkuva Antti Flander, muut Julia Thurén