Jylhät tunturit, syvät kurut ja ikimetsät lumoavat kulkijan. Voit valita helpon luontopolun, viettää koko päivän ulkoillen tai lähteä pienelle vaellukselle. Matkan varrella taukopaikat tarjoavat lepohetkiä – ja ehkä laavulla kohtaat uteliaan kuukkelin. Pyhä-Luoston kansallispuisto on luonnonsuojelualue, joka on perustettu yleiseksi luonnonnähtävyydeksi. Puiston luonto ja lajisto ovat Suomen merkittävämpiä. On tärkeää, että perehdyt puistoon jo ennalta, ja valmistaudut retkelle huolella tutustumalla ohjeisiin ja kunnioittamalla luontoa retkelläsi.
puiston ohjeisiin ja järjestyssääntöön
Pyhä-Luoston kansallispuiston ydinosan muodostaa 2 miljardia vuotta vanha Suomen eteläisin tunturijono. Tunturiketjun eteläisimmän osan, Pyhätunturin, erikoisuutena ovat jyrkät, teräväsärmäisen rakkakivikon peittämät rinteet ja syvät kurut. Kurut ovat syntyneet jääkausien sulamisvesien kulutuksessa ja jakavat tunturiselänteen erillisiin huippuihin. Tunturit rakentuvat pääosin metamorfisista kivilajeista, konglomeraateista ja kvartsiiteista.
Kansallispuistolla on pitkä historia: 1938 perustettiin Pyhätunturin kansallispuisto ja sitä laajennettiin vuonna 2005 luoteispuolella sijaitsevalle Luoston alueelle, jolloin muodostui Pyhä-Luoston kansallispuisto. Alue on kuitenkin ollut jo tätä ennen merkittävä asuinalue ja alueella metsästetty, kalastettu ja kerätty luonnon antimia esihistorialliselta ajalta lähtien.
Ukko-Luoston ja Lampivaaran lounaispuolella metsät ovat säästyneet kokonaan 1800-1900 lukujen savottakulttuurin hakkuilta, ja ne ovat iältään jopa 400-vuotiaita. Luosto tunnetaan komeista, vanhoista männiköistä ja Pyhätunturi geologiasta ja metsäsaamelaishistoriasta. Aluetta asuttaneille metsäsaamelaisille Pyhätunturi on ollut nimensä mukaisesti pyhä paikka; perimätieto kertoo heidän käyneen mm. Uhriharjun seidalla pyytämässä haltijoilta metsästysonnea tuomalla uhriksi esimerkiksi peuran ruhon osia. Pyhätunturi onkin ollut tärkeä peuranmetsästysalue ja myöhemmin poronhoitoalue.
Tänä päivänä Pyhä-Luoston kansallispuisto palvelee monipuolisesti niin luonnonsuojelua, paikallisväestöä, retkeilyä kuin matkailuakin.
Pyhä-Luoston kansallispuiston luontoa hallitsee korkeat kerot eli tunturit ja syvät kurut. Tunturien juurilla levittäytyvät ikimetsät ja avarat laajat aapasuot jotka tarjoavat kodin monille eläimille ja elijöille. Metsissä voit tavata tunturikasveja, useita arktisen alueen lintulajeja ja poroja, karhuja ja susia.
Haluamme vähentää luonnon roskaantumista ja jätteiden maastokuljetusten aiheuttamia haittoja. Roskaton retkeily on ekoteko sekä ainutlaatuisen luontomme että muiden retkeilijöiden viihtyvyyden hyväksi.
